Maisteri Kalle Suominen laittoi huolellisesti mustaan nahkalaukkuun valtion leimalla varustetun kirjeen, jossa Salpo pyytää häntä saapumaan kokoukseen Helsinkiin. Tilaisuus on luokiteltu kaikilta osin erittäin salaiseksi. Jopa niin salainen, että matkustaminen Jyväskylästä pääkaupunkiin määrättiin toteuttamaan poikkeuksellisin toimenpitein. Kukaan ei ei saa tunnistaa maisteria.

Suominen lähtee matkalle Petäjäveden Halkokankaan uudesta kodista. Kaija -vaimo oli jo aikaisemmin mennyt työhönsä keskussairaalaan. Hän on lastentautiosaston ylilääkäri. Nyt päivystysvuorossa.

Kaija Suominen on tottunut siihen, että Kalle joutuu aina silloin tällöin lähtemään työmatkalle, jonnekin, jota hän ei tiedä. Kalle kyllä jättää jonkinlaisen viestin. Tänään hän jätti Kaijan yöpöydälle pienen kultakuorisen herätyskellon merkiksi siitä, että jonnekin on lähdetty.

Tälle matkalle Kalle joutuu pukeutumaan toisten tunnistamattomaksi. Lyhyen harmahtavan tukkansa päälle hän laittaa mustahiuksisen peruukin. Se on niin sanottu nuorisomalli, jonka hiukset ulottuvat takana melkein olkapäälle saakka. Lisäksi hän laittaa paksusankaiset silmälasit. Normaalioloissa Kalle ei tarvitse laseja, joten nekin muuttavat ulkonäköä ja heikentävät hänen tunnistamista.

Kun Kalle pukeutuu vielä nuorison suosimaan ketjuasuun, niin kukaan ei sen jälkeen tunnista häntä maisteri Kalle Suomiseksi.

Aamulla Suominen ajaa autonsa Jyväskylän Agoran parkkihalliin. Samaan aikaan sinne kaartaa ruskea Opel Astra farmari. Autossa on hyvin tummiksi tummennetut lasit. Auton ulkopuolelta ei sisällä olevia voi mitenkään tunnistaa. Ei edes tuulilasin läpi.